HS:n toimittaja Teemu Luukka kirjoittaa, että Päivälehden museosta on tullut sananvapauden keskus Suomessa. Huh huh.
Mitä on tapahtunut: Sanomalehti Helsingin Sanomissa – Päivälehden seuraajassa – julkaistiin 16.2.2019 sivulla C 17 kirjoitus, jossa käsiteltiin muun ohessa sananvapautta. Olennaiset kohdat ovat seuraavat: alkutekstissä ”50-vuotias: Saila Linnahalmeen johtamasta Päivälehden museosta on tullut sananvapauden keskus Suomessa.” ja jutussa ”…museosta on tullut toimittajien, tutkijoiden ja mielipidevaikuttajien kokoontumispaikka ja eräänlainen sananvapauden keskus Suomessa.”
HS ja Luukka harhauttavat joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Aloitetaan rautalangasta, jotta julkaisuyhtiö (HS eli oikeasti Sanoma Media Finland Oy) ja toimittaja Luukkakin ymmärtäisivät perusasioita. Ja voisivat kehittää ajatteluaan perusasioiden pohjalta.
HS ja Luukka, Suomessa on olemassa sellainen juttu kuin laki. Se tarkoittaa esimerkiksi säädöstä siitä, miten oikeudet, vapaudet ja velvollisuudet on yhteiskunnassa järjestetty tietyssä asiassa. Sitten on olemassa sellainen laki kuin perustuslaki, tarkemmin sen nimi on Suomen perustuslaki. Tässä perustuslaissa on sääntelyä perusoikeuksista, tässä tapauksessa on kyse sananvapaudesta.
Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.”
Kun Päivälehden museossa on käynyt tietty määrä ihmisiä eri ammattiryhmistä ja siellä on tehty sitä sun tätä, niin on erittäin yliampuvaa kutsua museota sananvapauden keskukseksi.
Jo perustuslain sääntelystä on pääteltävissä, että sananvapaus Suomessa on todella paljon suurempi ja merkittävämpi asia kuin yksittäisen museon toiminnot tai vaikka siihen läheisesti liittyvän historiallisen sanomalehden eli Päivälehden tai nykypäivän sanomalehden eli Helsingin Sanomien toiminta Suomessa.
HS:n ja Luukan toiminta on perusteetonta Helsingin Sanomain Säätiön, Päivälehden museon ja HS:n aseman pönkittämistä. Kirjoitus halveksii lukevaa yleisöä. HS:lle parempi linja olisi asialliseen uutisointiin keskittyminen eikä mainosjuttujen julkaisu. Ei Hesaria tilata sen oman markkinoinnin takia, vaan tiedon sisällön takia. Ei höpöttely tyyliin toimittajat-ovat-mahtavii-hashtag-sananvapaus-rulettaa! kiinnosta. Miksi tyhmistätte ihmisiä?
Valitettavasti HS:n horinan perusteella on jälleen nähty, että julkaisuyhtiö ja toimittaja ovat sortuneet niin yleiseen tiedotusalan helmasyntiin eli toivomansa asemansa perusteettomaan tavoitteluun. Voi kun meitä arvostettaisiin, nyyh! HS ja Luukka, lopettakaa lukijoiden pilkkaaminen. Alititte riman selvästi. Keskittykää niin sanotun tiedon välittämiseen, älkää helppoheikkiyteen.
Ongelma on laajemmin joukkoviestintäalan toimijoiden yleinen epä-älyllisyys ja alipalkkaus. Mutta se on sitten toisen tarinan aihe.
Kirjoitti JMST
16.2.2019
