JSN on sitä mieltä, että uutinen voi olla totta. JSN on julkaissut merkin ”Vastuullista journalismia”. Heko heko.

Mitä on tapahtunut: Julkisen sanan neuvosto (www.jsn.fi) on julkaissut merkin ”Vastuullista journalismia”. JSN kirjoittaa: ”Mistä tiedät, että uutinen on totta? Miten erotat aidon journalismin valemedioista tai mainonnasta? Mistä tiedät, että media on reilu ja rehellinen? Tästä merkistä. […merkki…] Vastuullisen journalismin merkki kertoo, että sitä käyttävä media on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston laatimia Journalistin ohjeita.” JSN:n näkemyksiä löytyy sivulta www.vastuullistajournalismia.fi ja kohdasta Mikä merkki?

JSN on veikeä organisaatio. Se luulee, että kun keksitään merkki, niin asiat ovat paremmin. Itse asiassa JSN karkeasti banalisoi suuren osan joukkoviestintää. JSN ei näe, että rajusti yleistämällä JSN sahaa edustamiensa tahojen uskottavuusoksaa. Uskottavuus ei kerry merkistä, vaan sisällöstä, johon ei sotketa JSN:n edunvalvontaa. Uskottavuuspuuta pitkin tulee kivuta ylöspäin aivan muilla avuilla kuin heiluttelemalla merkkiä. Tyvestä puuhun, hyvä JSN, ei mesomalla merkin kanssa puun alaoksilla.

JSN nähtävästi luulee, että suomalaiset ovat tyhmää kansaa. JSN luulee, että omakehun ja edustettavien tahojen kehun läpi ei nähdä. JSN on kuin mainosreppu, jota ei viitsi kannella, koska se näyttää niin tyhmältä.

JSN kirjoittaa: ”Mistä tiedät, että uutinen on totta?” JSN on siis käynyt aina läpi kaikki julkaistut uutiset ja arvioinut, että ne ovat totta. Tai kuin taikaiskusta uutinen on totta, kun uutisen julkaissut media on JSN:n toimintaperiaatteisiin sitoutunut. JSN elää kummallisessa maailmassa.

JSN:n ”tieto” totuudesta on todella suuri saavutus tai median sisällön muuttuminen totuudeksi on ihmeellinen asia, johon kukaan tai mikään ei ole Suomessa tai maailmassa pystynyt.

Hienoa JSN! Odotamme nyt sitten, että JSN ryhtyy parantamaan maailmaa muutenkin, kun JSN:llä on hallussaan tietotaitoa ja mahdollisuuksia, jota ei ole kellään tällä Telluksella. Oikeastaan JSN ei näytä uskovan edes kirjoittamaansa, sillä myöhemmin JSN kirjoittaa totuudenmukaisesta tiedosta ja luotettavasta tiedosta. Mitähän mieltä se JSN nyt sitten onkaan? Tai älkää selittäkö, teidän olisi pitänyt miettiä se jo ennakkoon.

JSN kirjoittaa myös UKK-kohdassa: ”Onko Vastuullisen journalismin merkkiä käyttävä media virheetöntä? Journalistin ohjeisiin sitoutuneet mediat eivät ole virheettömiä, oletko itse?” Tässä JSN kuitenkin sortuu rinnastusvirheeseen. Ei ole asiallista verrata yleisesti lukijaa ja medioita. Silloin verrataan yleisesti tavallista ihmistä ja ammattilaista keskenään. Hei JSN, omenat eivät ole päärynöitä! Ammattilaisen tulee osata ammattialansa, eikä vedota asiaan, jolla ei ole oleellista merkitystä ammattilaisten arvioinnissa.

 

Kirjoitti JMST

17.2.2019

 

 

HS:n toimittaja Teemu Luukka kirjoittaa, että Päivälehden museosta on tullut sananvapauden keskus Suomessa. Huh huh.

Mitä on tapahtunut: Sanomalehti Helsingin Sanomissa – Päivälehden seuraajassa – julkaistiin 16.2.2019 sivulla C 17 kirjoitus, jossa käsiteltiin muun ohessa sananvapautta. Olennaiset kohdat ovat seuraavat: alkutekstissä ”50-vuotias: Saila Linnahalmeen johtamasta Päivälehden museosta on tullut sananvapauden keskus Suomessa.” ja jutussa ”…museosta on tullut toimittajien, tutkijoiden ja mielipidevaikuttajien kokoontumispaikka ja eräänlainen sananvapauden keskus Suomessa.”

HS ja Luukka harhauttavat joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Aloitetaan rautalangasta, jotta julkaisuyhtiö (HS eli oikeasti Sanoma Media Finland Oy) ja toimittaja Luukkakin ymmärtäisivät perusasioita. Ja voisivat kehittää ajatteluaan perusasioiden pohjalta.

HS ja Luukka, Suomessa on olemassa sellainen juttu kuin laki. Se tarkoittaa esimerkiksi säädöstä siitä, miten oikeudet, vapaudet ja velvollisuudet on yhteiskunnassa järjestetty tietyssä asiassa. Sitten on olemassa sellainen laki kuin perustuslaki, tarkemmin sen nimi on Suomen perustuslaki. Tässä perustuslaissa on sääntelyä perusoikeuksista, tässä tapauksessa on kyse sananvapaudesta.

Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.”

Kun Päivälehden museossa on käynyt tietty määrä ihmisiä eri ammattiryhmistä ja siellä on tehty sitä sun tätä, niin on erittäin yliampuvaa kutsua museota sananvapauden keskukseksi.

Jo perustuslain sääntelystä on pääteltävissä, että sananvapaus Suomessa on todella paljon suurempi ja merkittävämpi asia kuin yksittäisen museon toiminnot tai vaikka siihen läheisesti liittyvän historiallisen sanomalehden eli Päivälehden tai nykypäivän sanomalehden eli Helsingin Sanomien toiminta Suomessa.

HS:n ja Luukan toiminta on perusteetonta Helsingin Sanomain Säätiön, Päivälehden museon ja HS:n aseman pönkittämistä. Kirjoitus halveksii lukevaa yleisöä. HS:lle parempi linja olisi asialliseen uutisointiin keskittyminen eikä mainosjuttujen julkaisu. Ei Hesaria tilata sen oman markkinoinnin takia, vaan tiedon sisällön takia. Ei höpöttely tyyliin toimittajat-ovat-mahtavii-hashtag-sananvapaus-rulettaa! kiinnosta. Miksi tyhmistätte ihmisiä?

Valitettavasti HS:n horinan perusteella on jälleen nähty, että julkaisuyhtiö ja toimittaja ovat sortuneet niin yleiseen tiedotusalan helmasyntiin eli toivomansa asemansa perusteettomaan tavoitteluun. Voi kun meitä arvostettaisiin, nyyh! HS ja Luukka, lopettakaa lukijoiden pilkkaaminen. Alititte riman selvästi. Keskittykää niin sanotun tiedon välittämiseen, älkää helppoheikkiyteen.

Ongelma on laajemmin joukkoviestintäalan toimijoiden yleinen epä-älyllisyys ja alipalkkaus. Mutta se on sitten toisen tarinan aihe.

Kirjoitti JMST

16.2.2019